Marimekon perustaja Armi Ratia oli ristiriitainen persoona ja uskomaton visionääri. Hänellä oli voimakas tahto ja erityislahjakkuutena ajan ja ihmisten tarpeiden ymmärtäminen. Armi Ratia toimi yrityksensä toimitusjohtajana, mutta otti vahvasti osaa taiteelliseen puoleen. Taloudellisesta kurista kantoi vastuun hänen aviomiehensä Viljo Ratia. Johtajana Armi Ratia oli voimakastahtoinen, ihmisistä välittävä mutta myös äkkipikainen. Hän osasi kuitenkin löytää juuri oikea yhteistyökumppanit visioidensa toteuttamiseen ja sai ihmiset sitoutumaan yhteiseen tavoitteeseen.

Helsingistä löytyivät koulutus, Viipuriin yritys

Armo Ratia suoritti opintonsa koulussa, joka tuolloin kulki nimellä Taideteollisuuskeskuskoulu, valmistuen tekstiilitaiteilijaksi keväällä 1935. Opintojen lomassa hän tapasi myös tulevan aviomiehensä. Armi ja Viljo Ratia vihittiin saman vuoden kesällä. Ensimmäisen oman kotinsa ja samalla yhteisen yrityksen eli kutomon he perustivat Viipuriin. Myöhemmin, yrityksen vakiinnuttua pariskunta asettui Helsingin Kaivopuistoon.

Oppia kankaan painamiseen nuoripari haki Viljon työkokemuksesta korvikevahakangasta valmistavassa yrityksessä. Yritys kaatui myöhemmin, mutta Viljo Ratia lunasti sen itselleen. Armi ja Viljo alkoivat hyödyntää vahakankaan kuvioinnissa käytettyjä tekniikoita kankaan painannassa. Aluksi kuvioita painatettiin asiakkaiden omille kankaille, heidän toivomustensa mukaisesti. Ne eivät useinkaan käyneet yksiin Armi Ratian taiteellisten näkemysten kanssa. Syntyi unelma omien kankaiden suunnittelusta.

Kohti omien taiteellisten visioiden toteuttamista

Armi Ratia suunnitteli itse joitakin kangasmalleja, mutta alkoi samalla aktiivisesti etsiä sopivaa taiteilijaa tehtävään. Taideteollisen korkeakoulun rehtorin suosituksesta löytyi lopulta Maija Isola. Viljo Ratian upseeriystävä osasi puolestaan suositella muotitaiteilija Riitta Immosta.

Toukokuussa 1951 ilmestyi Immosen suunnitteleman 24 mekon kokoelma, jossa oli käytetty Isolan kankaita. Mallisto esiteltiin omassa muotinäytöksessään Kalastajatorpalla. Vaikka varsinaisia pääsylippuja tapahtumaan myytin ainoastaan kuusi kappaletta, saatiin sali ystävien ja tuttavien avulla täyteen. Suomalaiset olivat tuolloin tottuneet vielä armeijan harmaisiin kankaisiin ja Marimekon värikkyys tuntui aivan uudelta maailmalta. Mallistosta tuli saman tien valtava menestys.

Alun perin muotinäytöksen tarkoituksena oli esitellä ihmisille, miten kankaiden värejä voidaan yhdistellä. Muotinäytöksen jälkeen katsojat halusivat kuitenkin saman tien tietää, mistä mekkoja voi ostaa. Tähän Armi Ratia ei ollut valmistautunut. Vaikka mekkojen kysyntä oli hurjaa heti muotinäytöksen jälkeen, oli yrityksen toiminta edelleen kotikutoista. Vaatteet leikattiin käsitöinä kotona, sillä tuolloin yritys ei omistanut vielä edes ompelukoneita. Kesän jälkeen mekkojen kysyntä hiipui ja vuosi jäi hienosta alusta huolimatta tappiolliseksi. Suunnan onnistuivat kääntämään lopulta suunnittelijoista syntynyt työpari, Maija Isola ja Vuokko Nurmesniemi. He kehittivät Marimekon värikästä maailmaa vielä persoonallisemmaksi.

Pontta yritykselle Amerikasta

Varsinainen onnenpotku Armi Ratian ja Marimekon uralla tapahtui vuonna 1961, kun Yhdysvaltojen tulevan presidentin vaimo Jackie Kennedy innostui Marimekon tuotteista. Miehensä vaalikampanjan aikana Jackie Kennedy halusi muuttaa pukeutumistyyliään maanläheisemmäksi, sillä aiemmin hänet oli totuttu näkemään lähinnä kalliissa pariisilaismekoissa. Edullisten suomalaisten puuvillavaatteiden avulla Jackie toivoi voivansa muuttaa imagoaan helpommin lähestyttäväksi. Samalla hän teki Marimekosta tunnetun ympäri Yhdysvaltoja.

Armi Ratiaa ajoi eteenpäin halu luoda kauniita asioita

Lapsesta asti Armi Ratia nautti kauneudesta ja kauniiden asioiden luomisesta. Hänen ohjenuoranaan toimi koko elämän ajan unelmien toteuttaminen ja Marimekko oli hänen oma ilmaisumuotonsa, johon hän suhtautui intohimoisesti. Armi Ratialla oli aina Marimekon suhteen selkeä visio ja hän johti yritystä voimakkaasti haluamaansa suuntaan. Hänellä oli ilmiömäinen kyky löytää riveihinsä lahjakkaita taiteilijoita, jotka toteuttivat hänen visioitaan. Armi Ratia tunnettiin myös temperamenttisena johtajana, joka saattoi suutuspäissään jopa erottaa työntekijöitään. Viljo Ratia toimi tällöin rauhoittavana vastavoimana.

Armi Ratian muistetaan todenneen usein, että on tärkeää olla erilainen kuin muut. Hän oli rohkea oman tiensä kulkija, eikä pelännyt edes yksinäisiä päätöksiä. Tästä syntyi lopulta rohkea, ajaton ja täysin jäljittelemätön tyyli. Marimekko on alusta asti onnistunut erottautumaan muista ja Armi Ratia oli aina taitava hoitamaan julkisuussuhteitaan.