Kristen Stewart tuli alun perin tunnetuksi Twilight-vampyyrisaagan tähtenä, mutta on sittemmin kasvanut monipuoliseksi näyttelijäksi ja ohjaajaksi. Viime vuosina Stewart on keskittynyt aiempaa vahvemmin indie-elokuviin ja hän alkaa olla tuttu vieras esimerkiksi Cannesin filmifestivaaleilla.

Viime vuosina Stewart on innostunut myös ohjaamisesta ja hänen ensimmäinen lyhytelokuvansa nähtiin Cannesin elokuvajuhlilla toissa vuonna. Tulevaisuudessa hän aikoo edelleen keskittyä vain sellaisiin elokuviin, jotka itse kokee tärkeiksi. Stewart on ottanut myös julkisuutta kohtaan ääriavoimen linjan, sillä elokuva-alan moniammattilaisella ei ole omien sanojensa mukaan enää mitään salattavaa.

Hollywoodin kasvattama kapinallinen

Hollywood on Stewartille tuttu maailma lapsuudesta asti. Hän aloitti elokuvanäyttelemisen 11-vuotiaana näytellessään Jodie Fosterin hahmon tytärtä Panic Room -elokuvassa. Stewart vertaa Hollywoodia hieman karustikin yläasteeseen, sillä tuossa maailmassa suosio on kaikki kaikessa ja ihmiset kilpailevat toistensa kanssa. Kilpailu näyttelijöiden välillä yltyy usein järjettömäksi ja kaikki keinot ovat sallittuja. On vaikea tietää, keneen luottaa ja mikä kenenkin motiivi on. Stewartin mukaan suuri osa Hollywoodin näyttelijöistä on kiinnostuneempi tienaamaan rahaa kuin todella toteuttamaan elokuvataidetta.

Samassa maailmassa, tosin ruokaketjun huipulla eli tietenkin myös Stewart, jonka maailma tunsi paremmin Twilightin Bella Swanina. Teinivampyyrin imagon karistaminen on vaatinut näyttelijältä välillä hurjiakin irtiottoja, mutta Stewart tuntuu yhä vahvemmin löytäneensä oman polkunsa. Hän on myös kertonut julkisuudessa avoimesti yksityiselämästään, estääkseen väärien huhujen kiertämisen. Monella eri tavoin Stewart on selvästi aikuistunut ja ottanut oman elämänsä haltuun. Se on melkoinen suoritus, jos on koko nuoruutensa elänyt median valokeilassa ja nauttinut fanien supersuosiosta.

Elämä haltuun uudenlaisten roolien kautta

Muutos olikin tarpeen, mikäli Stewart halusi lainkaan nauttia elämästään elokuvamaailmassa. 20-vuotiaana hän oli megatähti, jonka jokaista liikettä seurasivat paparazzit helikoptereillaan. Vaikka hän oli tuolloin Hollywoodin parhaiten tienaava näyttelijätär, ei se saanut häntä nauttimaan työstään. Stewart kamppaili paniikkihäiriön ja masennuksen kanssa. Viiden vuoden kuluttua tästä, Café Society -elokuvan aikaan hän on muuttunut täysin.

Twilightin jälkeen Stewart alkoi aktiivisesti etsiä pienempiä rooleja ja näytteli paljon myös Yhdysvaltojen ulkopuolella. Hän loisti ranskalaisen ohjaajan Olivier Assayasin elokuvassa Clouds of Sils Maria ja näytteli yhdessä mm. Juliette Binochen kanssa. Hänet nähtiin myös Assayasin pienemmässä taide-elokuvassa Personal Shopper, jossa Stewart esitti meediota ja rikkaan naisen henkilökohtaista pukijaa. Vakuuttava Stewart oli myös roolissaan Kelly Reichardtin ohjaamassa Certain Women -elokuvassa, josta tuli suuri hitti maailman parhailla elokuvafestivaaleilla. Stewart muuntautui vakuuttavasti arkiseksi ja epävarmaksi opettajaksi, johon yksi hänen oppilaistaan ihastuu. Näiden töiden ohella veteraaniohjaaja Woody Allen alkoi kiinnostua työskentelystä Stewartin kanssa.

Woody Allen innostui Stewartin potentiaalista

Stewart on myöhemmin kertonut, että uuden tyyppisten roolien edessä hän kärsi rimakauhusta. Toisaalta hän nauttii työskennellessään siitä, että oikeaa roolitulkintaa haetaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Hän kertoo viihtyneensä hyvin mm. Woody Allenin ohjauksessa, jonka Café Society -elokuvassa Stewartilla oli tärkeä rooli. Tuolloin Stewartia pidettiin yllättävänä valintana, mutta Allen kertoi uskoneensa nuoreen näyttelijäänsä alusta asti. Stewartille sopi puolestaan hyvin Allenin spontaani työskentelytyyli. Allen ei tunnetusti usko ohjatessaan harjoittelemiseen, liialliseen käsikirjoituksen läpikäyntiin näyttelijöiden kanssa tai ylimääräisiin ottoihin.

Stewart on myöhemmin nauraen kertonut, että ei ollut pitkään aikaan saanut yhtä suoraa palautetta näyttelemisestään kuin Allenilta. Näyttelijätär kertoo, että Allen saattoi esimerkiksi sanoa, että hänen suorituksensa näytti siltä kuin cowboy astelisi saluunaan, vaikka kyseessä oli herkän maalaistytön kohtaus. Stewartille tämä sopi, sillä hän koki saavansa mahdollisuuden todella kehittyä roolissaan. Stewartin mukaan näyttelemisessä ei ole kyse itsensä muuttamisesta vaan siitä, että näyttelijä löytää sisältään jotain, joka on aiemmin ollut kätkössä.