Näyttelijä Emma Watson nousi jo 11-vuotiaana koko maailman tietoisuuteen roolistaan Harry Potter -elokuvassa. Watson kasvoi lapsesta teiniksi katsojien silmien edessä, sillä hän näytteli yhteensä kahdeksassa Harry Potter -elokuvassa. Hermionen rooli seurasikin pitkään mukana ja Watson yritti tietoisesti tehdä pesäeroa roolihahmoonsa. Lopulta hän kuitenkin tajusi olevansa oikeastikin hyvin paljon Hermionen kaltainen: älykäs, oikeudenmukainen ja toimelias, ja oli tästä havainnosta lopulta mielissään.

Rakkaus kirjoihin on säilynyt läpi elämän

Watson kertoo aina nauttineensa lukemisesta ja asioiden oppimisista. Viettäessään lapsena ja nuorena paljon aikaa elokuvien kuvauksissa, paneutui hän tauoilla aina kirjojen maailmaan. Lukiessaan samoja kirjoja kuin koulussa tavallisesti käyvät ystävänsä, hän tunsi edelleen kuuluvansa joukkoon.

Toisaalta Watson on halunnut näyttelijäksi lapsesta asti ja ilmoitti asian vanhemmilleen jo ennen kouluikää. Watson syntyi Pariisissa vuonna 1990, mutta hänen vanhempansa ovat brittejä. Perhe muutti takaisin Isoon-Britanniaan Watsonin ollessa viisivuotias. Tuolloin Watson innostui myös teatterista, laulamisesta ja tanssimisesta. Teatterikoulun opettajan kautta hän kuulikin ensimmäistä kertaa Harry Potterin koekuvauksista.

Potter-elokuvat muuttivat Watsonin elämän

Harry Potter -elokuvat takasivat Watsonille taloudellisesti turvatun elämän, eikä hänen ole tarvinnut muiden nuorten tavoin huolehtia siitä, miten maksaisi opintonsa tai elämänsä. Toisaalta hänen persoonansa ja ulkonäkönsä on jatkuvasti media ruodittavana ja tämä oli erityisesti murrosiässä hankalaa kestää. Minkäänlaisesta yksityisyydestä hänen on ollut turha haaveilla. Ei siis ihme, että viimeisen Potter-elokuvan jälkeen Watson todella harkitsi jättävänsä elokuvamaailman taakseen. Lopulta hän päätti kuitenkin kääntää julkisuuden hyödykseen ja alkoi kampanjoida itselleen tärkeiden asioiden puolesta. Hän on myös aikuistuessaan oppinut, ettei hänen tarvitse muuttaa itseään kiltimmäksi tai pehmeämmäksi vain sen takia, että miellyttäisi muita.

Lapsena Watson haaveili Hollywood-tähteydestä esikuvansa Julia Robertsin tavoin. Potter-elokuvien tuoma julkisuus on saanut hänet kyseenalaistamaan unelmaansa useita kertoja. Watson on maininnut monissa haastatteluissa, että on toisinaan tuntenut olevansa täysin väärällä alalla. Hän kertoo olevansa elokuva-alalle luonteeltaan aivan liian hankala ja vakava.

Monipuolisia kiinnostuksenkohteita kaikilta taiteen aloilta

Näyttelijänä ja mallina toimimisen lisäksi Watson on suorittanut kirjallisuuden opinnot Brownin yliopistossa Yhdysvalloissa. Siellä hän on saanut maistaa edes ripauksen elämää, jossa ei ole jatkuvasti muiden tarkkailtavana. Brownin yliopistossa on useita muitakin kuuluisia opiskelijoita ja opiskelijatoverit ovat tottuneet näkemään Watsonin omana itsenään. Watson kertoo nauttineensa opiskeluista ja elämän monipuolisuudesta. Hän kertoo olevansa kiinnostunut monista eri asioista, eikä halua tyytyä tekemään vain yhtä niistä. Hän uskoo tekevänsä elämässään vähintään neljää tai viittä asiaa myös ammatillisesta ja vertaa itseään renessanssinaiseen, jonka maalaa, kirjoittaa ja näyttelee.

Watson pitää tiukasti kiinni oikeudestaan määritellä itse itsensä

Näyttelijänuransa lisäksi Watson on tunnettu malli ja ihailtu muoti-ikoni. Hän on kuitenkin tarkka siitä, mitä vaatteita suostuu laittamaan päälleen. Watson kertoo, että haluaa tuntea itsensä samaan aikaan sekä mukavaksi, upeaksi, seksikkääksi, vahvaksi ja kauniiksi. Hän ei halua käyttää vaatteita, jotka tuovat hänelle epämukavan olon. Watson on ollut nuoresta pitäen tarkka myös siitä, ettei joudu kenenkään muun määriteltäväksi. Jo 18-vuotiaana hän pamautti haastattelussa, että aikoo aivan itse päättää kuka on ja mitä tekee, eikä suostu kenenkään painostettavaksi.

Elokuvaroolien suhteen hän ollut yhtä tarkka ja tehnyt paljon useammin indie-elokuvia kuin Hollywoodin studioiden suuria satsauksia. Watson kertoo agenttinsa olleen suorastaan kauhuissaan naisen kieltäytyessä rahakkaista tarjouksista. Hän kaipaa rooleiltaan haastetta ja haluaa niiden myötä kasvaa ihmisenä. Hän toteaa, ettei menestyksessä ole järkeä, jos sen takia kadottaa itsensä. Sen sijaan hän painottaa uteliaisuuden ja älykkyyden merkitystä.